— No ei ensi käskyllä, se on vissi!

Siitä tehdään ihan liitto ja painetaan peukalonpäköt vastakkain ja hihkaisten ne erotetaan.

Ja sitten lekerretään metsätietä kotitanhuville.

Hiertiäinen koettaa innoissaan tapailla lauluakin:

»Jätkän rouva se salin sohvalla kelletti syrjällänsä — — — — — — —»

Siihen yhtyvät toisetkin, ja jopa on ääntä metsässä.

Aurinkokin jo nousee metsän takaa, kun siitä vihdoin päästään kotipihoille. Jos olisi ollut vähän ainetta, ei vieläkään makuulle, ei sitten likikään. Nämä valoisat yöt kun niin innostivat, ja se juhlakin taisi nostaa mieltä.

Mutta onpa tässä vielä valoisia päiviä ja öitä, ja sitten jatketaan.

VIIDES LUKU.

Seuraava päivä on maanantai, ja pitäisi ryhtyä rynnäämään töitä, mutta hitsiläinenkö sitä, kun päätä vielä pakottaa juhannushummaus ja muutenkin…