* * * * *
Hiertiäinenkin makaa Hameniemessä ihan hortonaan.
Aamuvarhaisella on kuulunut saunaan Tiina Lovisan poraaminen pihasta, saunan ovi on reväisty auki ja likaisella luudalla heitetty häntä, nukkuvata miestä, paapatettu siinä ovella ja menty menojaan, eräänlaisia ääniä päästellen.
Mitäpä hän, Hiertiäinen, siitä. Maanantaina on maattava ja tiistaina sopii katsella, mitä olisi ensiksi tehtävä, mutta kun ei kerkiä ryhtyä mihinkään ennen keskiviikkoa, menee taas se päivä työkaluja etsiessä. Torstaina sitten siinä korjailee, näprää, työkaluja, mutta perjantaina on jo viikko niin rippeinä, ettei kehtaa aloittaa.
Kampsiipahan vähän mitä kuta sattuu, pientareita, jotka ovat turvonneet syltä leveiksi ja työntävät putkea ja pajunvesaa.
Lauantai on sunnuntain aatto, ja silloin on käytävä kylällä ja saunottava aikaiseen. Eikä lauantain töillä ole kukaan rikastunut.
Välillä sopii käydä katsomassa ilmaa ja vilvoittelemassa. Tulee, näätsen, kuuma siellä saunassa.
Siinä saunan kynnyksellä on hyvä istua ja katsella, miten mehiläiset ja muut hyönteiset, kärpäset, pörräävät auringossa ja kukkivassa heinikossa. Lepäillä siinä polvet pystyssä, painava piippu hampaissa.
Haukotuskin repäisee suuta niin että piippu putoaa leuoista heinikkoon ja sitä pitää ruveta käsin haraamaan.
—… piru siinä, hyppii hampaista.