Voiko hän jättää, unohtaa koskaan Kylliä, korven villiruusua!
KAHDEKSAS LUKU.
Se olisi rämekorpelaisilla viinajuttu käräjillä, mutta kukapa sinne…
Aurinko rehottaa niin herpaisevasti, ettei jaksa muutakaan, saati sitten ihan kirkonkylään, kymmenien kilometrien taakse.
Heh, joutaapa oikeus istumaan ja odottelemaan. Kunhan tässä korjataan ensin heinät, niin siinä jossain lomassa sitten, vaikkapa rukiinleikkuun jälkeen.
Kyllä korkea oikeus joutaa paremmin istumaan kuin rämekyläläiset lähtemään.
Käräjäpäivän aamuna tulee Käkkä-Antti Hameniemeen tiedustamaan sitä lähtöä, mutta Asari ei ole niinä miehinäänkään, että käräjille.
Vai sitä Antti lähti; suottapa lähti.
— No kun tuppaa vähän peloittamaan, Hörödiit, tuomarit ja muut… syötingit.
Antin silmät lupsahtelevat. Kekkerehtii siinä saunan ovella ja koettaa arvailla Asarin meininkiä.