Eihän se Asari niikseenkään. Paitasillaan istuu saunan kynnyksellä ja rassaa piippuaan, imeksien kopasta väliin penskoja suuhunsa.
— Senkö täytistä sinne… heinätkin tekemättä… ollaan tässä, piru, yhtä suuria herroja, jos ei vain suurempia. Eikä ole eväs viinojakaan… tuota… heh… sinne eväittä, herrojen kestiin.
— Tulee siitä sakko.
— Samapa tuo, jos tuli, poksahti, sakot ja muut. Lähtään tästä niitylle.
Hiertiäinen vetää housut jalkaansa.
— Eikä siitä akkakaan käräjänkäynnistä… sano kostuvan. Pupattaa, jos tässä ei heinille.
Asari nostelee housujaan ja on lähtevittään niittämään.
Antti kääkertää kotiinsa, ja Hiertiäinen, ennen niitylle lähtöään, unohtuu silmäilemään järvelle.
Siellä olisi toista kuin tylsällä raudalla heinää hakata.
Ahven söisi onkea, saattaisipa haukikin törmätä… lehmän kokoinen.
Siitä riittäisi puhetta Perttelille ja muille.