— Ovat varmaankin salakihloissa.
Kyllikin kuulee sen ja punastuu.
He aloittavat, ja toiset parit väistyvät syrjään. Tyttö painautuu häneen, ja he lentävät melkein, kaiken katkeran unohtaen, eronkin.
Kun he lopettavat, juoksee Kylli ulos, jonnekin aittaansa tahi kamariin, kun ei jaksa olla siinä… jokaisen katseltavana.
Bertil jää.
Ukot alkavat lökertää. Anttikin toikkaroi hutikassa ja sanoo tulevan julman ikävän… tätä Pertteliä… kun herroista ihan mukavin… vaikkei enää maistakaan, mutta muuten olossaan eläväinen ja… piru vie, häntä ihan itkettää.
— Mitä sinä Käkkä… annahan kun minä…
Hiertiäinen työntää Antin syrjään.
— Se on niin, että ensi kesänä, jos eletään… niin reistataan, piru, luodolla ja muualla… haukia ja kuhia semmoisia kuin sikoja… paistetaan.
Tänne jouluksi… jos passaisi. Laitettaisiin oikeat oluet, jos ei enää näistä viinoista… kynttilät ja kuuset, perr-setti!