— Annetaan saunan haltialle uhrinsa ja nostakaa te muut se viinalekkeri tuohon keskelle lattiaa, kun nyt kerran uutisen juhla, ja juokaa, juokaa niin, että huomisen päivän vielä mehiläisiä kuuntelette, ja sittenpä sinäkin Aatami osaat oikein sitä vanhurskauttasi taas, kun on päästy uutiseen ja saatu tätä rukiisen nestettä suoniin, ja sinä Antti anna sille reumatille ja kintun kiskojalle niin, että tulet yhtä nuoreksi kuin viinan jumala, ja sinä Hiertiäinen, korven punanaamainen piru, ota niin, että suonesi pullottaa kuin lehmän suolet ja että jaksat vielä sata vuotta lekertää Tiinasi ja piikojesi kanssa, ja sinä Turakka, uskon veli ja ystävä, vedä henkeesi yrttiviinan lemua ja lennä taas kuin kulo pitkin kyliä, kunnes oikaiset sääresi korpikuusen juurelle ja kuuntelet sitä iankaikkista itikkain laulua. Ja jos nyt sitten laulettaisiin.
Patrakka aloittaa jätkien junttalaulun:
»Iitin Tiltu kun kahvia keitti, niin kasakka kantoi vettä vaan, hei jei jekkakkaa, kasakka kantoi vettä vaan.»
Muut kaikki, paitsi Aatami, yhtyvät lauluun, ja saunan seiniä tärisyttää neljän miehen voimalla:
»On sitä oltuna saunassa sekä saunan takana, hei jei jekkakkaa, sekä saunan takana.»
Hiertiäisellä on piru mielessä. Hän kähnii lavoilta alas, kaataa lekkeristä viinaa kippoon ja heittää sen kiukaalle, kaataa toisen ja tyhjentää senkin pihiseville ja paukkaville kiville.
— Elä perkuloita!
— Nyt tuli helvetti!
— Polttaa kuin tuli… ää… vettä…
Saunassa kiertää viinan väkevä, tukahduttava löyly, ja Hiertiäinen hekottaa alhaalla. Miehet köntistyvät ja putoilevat alas, ensin Aatami ja sitten Antti, muutaman kerran kolmikulmaisia silmäkolojaan lupsauttaen ja vetäen viimeisen henkäisyn, Aatami puuskuttaen kuin uupunut eläin ja viinakuninkaat tajuttomina, lavojen alla rähmällään.