— Vai et saanut. Jo häntä on vasikka! Poliisi sitten muka… huusin alle omansa!
— No, ei haukuta, otetaan nämä miehet rattaille, tulkaahan auttamaan.
Retuutetaan Turakkata rattaille. Turakan povuksia nauru viiltelee, mutta hän on hiljaa ja lupsauttelee silmiään. Nimismies on jo siksi hiprakassa, ettei kykene kunnolla auttamaan. Ähelletään ja pusataan.
— Hae akkoja nostamaan… en minä jaksa… saatana… hirttää pitäisi tuommoinen poliisi.
Vallesmanni istuu mättäälle ja maistaa varaamastaan putelista.
Laulahtaa:
»E-elä sinä he-eilani mii-inua sure,
vaikka o-onkin tuukki-jätkä.»
— Taas se on juonut… niihen viinoja, alkaa Hörödii torailla.
— Mitä sinä… räkätät… korodii… annan turpaasi, ellet tuki sitä.
— Sattuisi maaherra tietämään.
— Vaikka mahaherra. Hae se toinen rattaille, niin tähtään… Tässä koko yötä…