* * * * *
Päästään vihdoinkin lähtemään, ja nimismies ajaa edellä, viinalekkeri polvien välissä. Jonkun matkan päässä alkavat viinakuninkaat kuorsata, ja Hörödii jättää hevosen yksin kävelemään ja menee nimismiehen rattaille.
— Ota sinäkin ryyppy. Kyllä se kannattaa… harjakaisiksi… kehoittelee nimismies.
Mutta lekkeri onkin kääntynyt alassuin ja liemi valunut kärryjen koriin, maantielle. Nimismies huomaa vahingon ja alkaa syyttää poliisia.
— Konipoliisi… kaataa viinat… harjakaiset. Nyt sinä tarttisit jo klaniisi.
— Itse olette kaatanut. Näkyi viina tippuvan tielle, kun tulin. Se olikin paraiksi.
— Haista sinä nyt jo hapan ja ala painella siitä… omaan hevoseesi.. hengenhaistaja… harakka.
Turakka on kääntänyt hevosen maantiellä, ja poliisi ei sitä huomaa nimismiehen kanssa riidellessään. Turakka lyö hevosta selkään ja on kohta toisessa pitäjässä, aamun valjetessa kai kolmannessakin.
Aikansa hasattuaan nimismiehen kanssa katsoo Hörödii jälelleen ja kiroaa:
— … kele, nyt ne karkasivat!