Seuraavana päivänä Bertil on sanonut tytölle:
— Kyllä se nyt on kuitenkin niin, että meidän pitää ostaa ne kihlat. Minä palaankin sinun kanssasi korpeen ja me rakennamme sen mökin sinne rannalle. Minä en jaksa enää hengittää tätä valheellista ilmaa täällä.
Kultapuodissa on Kylli ollut hämillään. Bertil on saanut paljon rahaa kuvasillaan, ja hän tahtoo valikoida kaikista kauneimman sormuksen tytölleen. »Oikeastaan tarpeeton kapine, mutta soma tuollaisen tyttösen sormessa», miettii Bertil ja tuntee olevansa onnellinen. Kirjoitetaan Rämekorpeen ja lähetetään aviisi, jossa Kyllin ja Bertilin nimet koreilevat, ja sitten jatkuu satutunnelma, jonkalaista Bertil ei viime talvena ole osannut enää odottaakaan, luullen kaiken sellaisen kuuluvan nuoruusvuosien menneisyyteen.
Rämekorpeen tultua on tavattu ensiksi Hiertiäinen, ja tämä on ollut kuin voita ja vehnästä.
Naulan painava piippu on pudonnut hampaista, ja housujaan kohotellen on
Asari lökertänyt:
— Sanoinhan minä, että se vie sen tytön, piru, ja ottaa ihan oikeaksi eukokseen. Et usko, Pertteli, miten tuntui mukavalta, kun luettiin se kirjeesi, kehveli. No, piru, lupsutellaan sitten täällä korvessa ja kähnitään, härnätään ahvenia ja mietitään mukavia.
Pojat ovat lähteneet katsomaan rakennuksen paikkaa ja lahjoittaneet kokonaisen maakappaleen Bertilille, kun oli niin mukava, että tuli takaisin korpeen ja otti sen tytön.
Emäntä Karulienakin liikkuu ripeämmin kuin ennen ja tomuttelee talon lukuisia ryijyjä, joita Bertil on ihaillut ja nyt nuoret yhdessä sanoneet vievänsä niitä uuteen kotiinsa. Oli tämä herra mukava, kun nai tämän Kyllin, talon tyttären, eikä niitä kaupuntlaisia.
Rakennusmiehiä on hankittu ja pantu miehiä kaatamaan hirsiä ja ajamaan niitä rakennuspaikalle. Salomo on lähetetty hakemaan rahaa kirkonkylän pankista, ja eräänä aamuna tulee Nuutti Bertilin kamariin rahatukku pivosessaan ja laskee sen pöydänkulmalle.
— … tässä tätä rahaa aluksi… otetaan lisää, jos tarvitaan. Pitänee se muurari hakea kaupunnista, että tulee kunnollista?