Bertil sanoo olevan sitä rahan puolta itselläänkin. Jos tarvitsee, niin pyytää.
* * * * *
Bertil katselee rakennuksen nurkkia ja sopukoita. Kylli näkyy soutavan salmen poikki, kaipa tuomaan päiväkahvia. Kirveet kalkkavat, sahat surisevat. Vesikattoa maalataan, ja se hohtaa järvelle kauniin punaiselta lehvien lomasta. Kun pesä valmistuu, niin hauskapa siellä niitä kuvasia… ja muuten oleilla, rauhassa maailmalta.
Helsinkiläisherra tahtoo olla maamiehenäkin, ja pari ukon jurria puskee ojaa syvemmällä metsässä, jossa on ollut sileä niitty, pelloksi sopiva.
— Hyvä pelto tästä herralle tuloo. Mutaa on kuin läskiä sian selässä.
Se, mikä Aatami-ukkelin viinakuolemalla on menetetty, on nuorten naimapuuhalla saatu monin kerroin takaisin.
Niin, olihan se sekin ukko, uskostaan jaarittava, maisteleva ja repijäistä voiteleva, mutta nyt on nämä nuoret, ja ne saavat kaikkien ajatukset.
* * * * *
Päivä paistaa, ja korkean taivaan alla, pelloillaan ja niityillään ja metsissään liikkuvat onnelliset ihmiset. Kuhilaita korjataan riiheen, huudetaan ja hoilataan. Kylli seisoo rannalla ja varjostaa kädellään silmiään. Bertil piirtää häntä siinä ja tuntee ruumiissaan voimaa, jota on saanut täällä korvessa, tuolta tytöltä tuossa, ilmasta ja tuosta väreilevästä vedestä.
* * * * *