Joko lienevät Rämekorvesta saaneet kaikki puut ajetuksi. Siellä sitä välistä on lirautettu, kuusenjuurikasta, eikä ole kukaan mitään haistanut. Kun se Rämekorpi on semmoinen, ettei sinne osaa kukaan. Niinkuin rannatonta suota ensin joka puolla ympärillä ja sitten vasta korpea. Missähän se Turakka mahtanee nyt sitä keitellä, sillä poikien viina oli sitä varmasti?
Poikien kamarissa kuului joku kolisevan, ja kohta tuli Jooseppi naamaltaan punaisena tuvan ovelle.
— Onko täällä isä?
— Tuolla on isäntä sängyssä.
Jooseppi, näköjään vihaisena, iski silmänsä isäänsä.
— Tulkaapas isä vähän tänne minun kamariini, pyytää hän.
Aatami lähtee vähän vaivalloisesti kämpimään. Taitaa taas se repijäinenkin aloittaa, koskapa sätkäyttää aina niin nivusista.
Se poika nyt niistä viinoistaan… Pitää sanoa, ettei ole ottanut, ei hän ainakaan. Kyllä se sitä saa, koskapa on saanut senkin putelin.
Joosepin tiilen värinen naama oli ankarassa irvistyksessä.
— Onko isä taas ottanut minun viinani kaapista?