— Antakaa sitten rahaa, ja joutuun!
— Paljonko? kysyy Aatami.
— Sata markkaa. Turakan viina on kallista. Siinä on semmoisia salaisia yrttejä, eikö isä ole huomannut? Siitä saa semmoiset voimat, ettei niitä vastusta mikään.
— Ei niin paljoa… kyllä viisikymmentä riittää.
Aatami katsahti kysyvästi poikaansa, häikköläiseen, joka tuli niin julkeasti rahoja viinaan vaatimaan.
— Ei riitä. Teen minä kolmenkin edestä työtä enkä tarvitse muuhun kuin viinaan ja vaatteeseen. No, joko löytyy?
Aatami heitti satasen pöydälle. Toisi se poika sieltä sitä hänellekin, mutta ei oikein ilennyt pyytää. Ja joutaapa tässä itsekin. Eipähän tahtonut sen lujemmin puteliaan, heittiö.
Jos tästä lähtisikin käymään Rämekorvessa. Syllykältä sopisi ottaa pari isompaa pulloa ja kätkeä ne sinne, vaikka heinälatoon, tai kuljettaa Hameniemen Asarin talteen.
VIIDES LUKU.
Asari Hiertiäinen on tullut illansuussa Syllykän mökille ja pyytänyt lämmittämään saunan. Niitäpä Antin vorninkaisia ajaakseen. Mutta Antti on selvinnyt humalastaan Rämekorvessa ja kääkertää parhaiksi mökin pihaan, kun akka on viemässä puusylystä saunaan.