Ja sitten se aloitetaan. Hänkin, Turakka, on ollut kaksi viikkoa maistamatta, että paremmin voisi nauttia juhannuksestaan ja juoda nyt litrakaupalla.
Kaljantiputtaja laulaa, ja metallipiipuista tippuu kirkas ja makea. Aurinko kiertää jo pohjoiselle, mutta korvessa on lämmin, niin että pihka tiukkuu näreen kyljestä ja yhtä mittaa pitää lisätä jäätä viinaputkien ympärille. Nyt päivällä tuoksuvat suopursut voimakkaammin, mutta kun tulee ilta, voittaa yöhuilujen tuoksu ne kokonaan.
Rämekorven toisellakin kolkalla tippuu. Patrakka valmistelee siellä Aatamille ja pojille juhannusviinoja, ja Bertil loikoo mättäällä ja nauttii olostaan. On tullut katsomaan viinakuningasta, joka on sanonut häntä heti ensi näkemältä Helsingin Matiksi ja äsken, hänen pujoteltuaan itsensä tänne tiheikköön, hohottanut hänelle:
— Matti katti karvajalaka, repo runtti rengashäntä, kiven koloon heitettiin, kissan aineella peitettiin.
Koko pirunpoika tämä Patrakka, hohottaja ja leikinlaskija. Syytää sanoja suustaan niinkuin koskesta ja hyvää tahtoa riittää jokaiselle.
* * * * *
Korven juhla.
Työt on lopetettu Kankkulassakin päivällisiltä, ja rengit kantavat metsästä koivuja kuormittain ja pystyttävät niitä pihaan ja huoneisiin.
Emäntä Karoliina on ollut aamupäivällä äkeissään, mutta lauhtunut, ja vetää nyt uunista piirakoita, joita on läjittäin pirtin pöydällä ja ruokakamarin hyllyillä.
Vielä voittaa kuitenkin paha sisu emännän ja tämä vonkasee tytöille, piioille ja omilleen, jotka kamarissa silittävät itselleen juhannuskoreita, paitoja ja leninkejä, hepeneitä kaikenmoisia: