SAIRAS VERI
Romaani
Kirj.
VEIKKO KORHONEN
Jyväskylässä, K. J. Gummerus Oy, 1922.
I.
Harvalan Pentti istui ojan reunalla ja tuijotti muutamiin heinänkorsiin ja multakokkareeseen, joka kyntäessä oli vierähtänyt pientareelle. Hän oli jo pitkän aikaa sillä tavoin tuijottanut, eikä minkäänlaista ajatuksen tynkää herännyt hänessä. Kummallista, että ihminen saattoikin näin tuijottaa tylsänä pitkät ajat.
Hevonen veti auran kumoon ja kalusi piennarheinää. Laaja pelto siinteli siinä kynnöksellä. Toinen kyntömies oli jo lopettanut ja lähtenyt hevosineen. Hänkin tässä pian lopettaa ja lähtee kylille.
Ehken kaupunkiin saakka.
Kun ei kuitenkaan jaksa aina raataa pelloilla ja niityillä. Ja kun siitä ei kai sen suurempata hyötyä, vaikka kuinka tekisikin.