— Laske minut irti, Pentti!
Se kuului kuin vasaran isku.
Pentin sieraimet värähtelivät.
— Enkö… enkö minä sitten saa sinulta… yhtään hellyyttä…
— Et, ennenkuin olet näyttänyt olevasi mies.
Pentin kurkusta karahti hirveä kirous.
Helena näytti nauttivan vaikutuksestaan Penttiin.
— Helena, minä rukoilen vielä kerran… suo minulle vähäinen hetki, muutama hetki, jos kerran välität minusta.
Helena hymyili.
— Sinä kiusaat vain suotta minua ja itseäsi.