Kas, miten isä koitti teristellä. Syyti suustaan kiukkuisia tupakkasylkiä, mutta muuta ei nähtävästi saanutkaan.
— Vaikka nyt ei aivan sitä, mutta markkinahuijari ja kulkuri.
— Huijari! Rehellisillä kaupoilla minä olen elänyt.
— Mutta ne, jotka ovat uskollisia maalle, katsovat rehellisemmäksi elää maasta kuin kaupankäynnistä. Harvala on maistaan kuuluisa talo, mutta kaikki on rappiolla.
— Onko se sitten minun syyni?
— Ehkä minun, joka olen perinyt teiltä sairaan veren, enkä ole kyennyt kiintymään maahan niinkuin olisi pitänyt.
Nyt täytyy jo ukon istua kivelle aitan eteen. Niin, niin, pojan suonissa on vierasta verta, niinkuin minunkin. Ei hänkään jaksanut tarttua työhön niinkuin olisi pitänyt. Hän toivoi pelastusta vaimon avulla, vaan sai heikon, joka ei kyennyt pidättämään luonaan. Kylän kujilla kulkien on sitten elämä sellaista kuin on. Menee rahat ja kunnia.
— Voi, voi kuitenkin…
Se tulee valittavana huokauksena ukin rinnasta.
Pentin kävi tämä avuttomuus sääliksi. Jos Elia olisi teristellyt, olisi vielä voinut purkaa hänelle katkeruuttaan, sanonut suoria sanoja.