— No eiköhän sitä aina. Onko teillä, isä, kaikkea mitä tarvitsette?
— On. Kaikkea muuta, paitsi mielenrauhaa.
— Sitä ei ole minullakaan. Se vie öitten unen.
— Sittenpä on jo pahasti…
— Niin on.
* * * * *
Toisissa taloissa nuokkuvat rukiin tähkät raskaina, mutta Harvalassa ei ole ruis tehnyt terää. Mitä on tullut, sen vie ruoste, ja kohta ei ole suuresta kylvöstä muuta kuin korret jälellä. Pentti käskee niittämään rukiin ja panemaan haasialle. Ei, kuhiloitava se on kuitenkin, etteivät kyläläiset saisi siitä niin paljon iloa.
Pentin täytyy karttaa yksinäisyyttä, eikä hän voi edes juoda, että unohtaisi kaiken. Hänen on kuin jostain pakosta nähtävä selvin päin asteettainen häviönsä. Kaupungissa voi kuitenkin erehtyä, kun appi tarjoaa kalliita juomia ja Pentti viipyy monta päivää sillä matkallaan. Kun hän palaa kotiin, on siellä ulosottomies häntä vastaanottamassa. Se on ensimmäinen, pian tulevat toiset jälestä.
— Täällä olisi maksamattomia verojakin… mitähän pannaan kirjoihin?
Vai ehkä isännällä on millä maksaa?
Siinä viimeisessä oli salattua ivaa, ja Pentti miettii, että täytyykö tuonkin olla häntä vastaan. Yleinen mielipide vei kaikki mukaansa. Yleinen mielipide sanoi, että kun Harvalan Elia on ollut huono mies, täytyy hänen poikansakin olla huono. Yleinen mielipide on raskas vasara, kehenkä se sattuu, ja se on omasta mielestään aina oikeassa.