— Onko meillä sitten niin paljon velkaa? Sinä et ole puhunut mitään. Oo, mihin me sitten joudumme. Tämä on hirveätä! Sinä et puhunut mitään veloista. Ja pappakin on nyt köyhtynyt. Hän olisi ehken voinut järjestää aikaisemmin, ennen vararikkoaan. Hah, hah, haa, hänkin on tehnyt sellaisen. Se on nyt muodissa. Kai sen olet kuullut.
— En.
— Etkö. Eilen soitti Siiri minulle kaupungista ja kysyi, saako hän tulla minun luokseni. Eikö meille sitten jää mitään?
— En tiedä.
— Oo, miten surkeaa. Ja nyt minä en varmaan saa ompelijalta lunastetuksi uusia pukujanikaan. Tämä on kauheata! Kenelle sinä myyt talon?
— En tiedä. Kai minun täytyy sitä lähteä jollekin kauppaamaan.
Mihin me sitten muutamme? Ei, mutta, nyt minä tiedän. Me menemme
Helsinkiin.
Lintu hypähtää ihastuneena seisaalleen.
- Kuule, rakas poju, me pääsemme Helsinkiin. Sinä otat siellä paikan, kyllä sinä saat. Täytyy pyytää papan välitystä. Papalla on hienoja tuttavuuksia. Minä soitan papalle, että lähtee heti. Mamma voisi mennä mukaan. Hänellähän on siellä korkeissa virkapaikoissa sukulaisia.
— Sinä unohdat, etten ole virkamies. En osaa mitään.