Tässä hän istuu kuin pahantekijä, joka pakoilee syytöstä, tuomiotaan. Vanhan kodin ikkunarivit katselisivat häntä syyttävästi. No, sen hän kyllä ansaitsee, eikä aio pakoilla. Eteenpäin vaan.
Harvalan pellot levisivät hänen eteensä. Talo oli entisellään, mutta kuitenkin niinkuin muuttunut. Ehkä se johtui siitä, että hän katseli sitä nyt toisin kuin ennen. Näytti niinkuin se olisi ollut ystävällinen vanhus ja tullut juuri kylvystä.
Jos se olisi ollut moittivan ja uhkaavan näköinen, olisi hän paremmin sen jaksanut kestää kuin tämän ystävällisen, suojelevan ilmeen.
Pentin täytyy istua kivelle, pyyhkäistä kylmää hikeä otsaltaan.
Niinkuin vasta nyt hän näkisi ensikertaa kotinsa hyvyyden ja kauneuden. Niinkuin äsken syntynyt hän sitä katseli. Muutamat ihmiset taisivatkin syntyä vasta vanhoina. Tämä toukokuun varhainen aamu taisi olla hänenkin syntymähetkensä.
Aamun raikkaus tasoittaa surulliset mietteet ja Pentti lähtee jälleen astumaan. Kas, eivätkös olleetkin pääskyset rakentaneet jo pesiään Harvalan räystäisiin. Pitkiin aikoihin ne eivät olleet sitä tehneet. Ja rekiliiteri on korjattu ja maitohuoneen pohjalle pantu uudet hirret. Ne olivatkin jo ihan lahot. Riihiportti on tehty uudesta ja karjakuistin aita kokonaan uusittu. Mitä, eikö se ollut vanha Kellokas, joka ammahti hänelle veräjällä.
Johanna otti Pentin kuin tuhlaajapojan vastaan.
Naama ei ollut yhtään jäässä, niinkuin aina ennen Pentin kotona ollessa. Niinkuin ei olisi mitään tapahtunutkaan.
— Haluatko sinä ruokaa ensin, vai kahvia?
Ihan niinkuin hän olisi tullut kylästä, jossa on päivän viipynyt.