— Kun nyt sinä vain onnistuisit siinä, sanoi Liisa kuin toteuttamista epäröiden.
— Miks'en onnistuisi. Kalle saa taas palstan ja rakennushirret. Hänellä
kuuluu olevan tyttö tiedossaan. Jo ensi viikolla aloitetaan rakennus.
Ennen ensi kesää on näitä pikku pesiä jo lukuisasti Hakalan maalla.
Mitä luulet siitä kyläläisten sanovan?
Hannes naurahti iloisesti.
— On hyvä, että heillä on toisenlaista puheenaihetta, virkkoi Liisa.
— Ja muustahan ei enää olekaan, sanoi Hannes ja puristi vaimonsa multaisia käsiä, siten kiittääkseen häntä kuluneista kuukausista.
Ruokakello helähti pihassa. Pelloilla riisuttiin hevoset ja lukuisa työväki kerääntyi vainioilta pirttiin ja pihamaalle.
Käki kukahteli hakametsässä. Tuuli toi pelloilta väkevää tuoreen mullan tuoksua. Hannes sieppasi pojat syliinsä ja nosti korkealle ilmaan.
— Ja näistä kasvatetaan terveitä ja reippaita työmiehiä.
— Niin, tulevaa polvea vartenhan meidän on työskenneltävä, virkkoi
Liisa.