* * * * *
Hannes ei mennyt työn loputtua toisten mukana pihaan, vaan jäi talon venerannalle istumaan.
Talon tytär tuli rantaan jotain vaatetta pesemään. Saatuaan työnsä tehdyksi aikoi hän palata, mutta huomasi Hanneksen kivellä istumassa ja peräytyi muutaman askeleen.
— Täälläkö te… pihassa odottivat teitä saunaan… mutta… mitä teille on tapahtunut?
— Miten niin?
Hannes koetti hillitä äänensä väreilyä.
— Kun olette niin kovin surullinen.
— Minä taidankin olla sitä aina.
Tyttö oli kahden vaiheella, jatkaako keskustelua, vai lähteäkö ylös pihaan. Hän jäi. Laski vaatteensa lepän oksalle ja istui rantakivelle. Hänen pitäisi saada jotain selvyyttä miehestä.
— Ettekö ole sitten koskaan iloinen? kysyi tyttö.