— Enpä usein, varsinkaan nykyään. En ole tässä työssä oikealla urallani.
— Mutta mikä teidän oikea toimialanne sitten on?
Hannesta miellytti tytön suorasukaisuus.
— Minun pitäisi olla oikeastaan maamies, mutta nyt minä en ole mikään, en edes oikea tukkilainen.
Tyttö hymähti hyvänsuopaisesti.
— Mutta mikä estää teitä maatyöstä, jos kerran haluatte?
— Minä en mielelläni auraisi toisen maata ja itselleni en ole vielä sitä saanut.
Hannes tunsi vähitellen käyvänsä avomielisemmäksi ja kertoi tytölle kotitalonsa kohtalon. Toistaiseksi ei hän muuta kertonut.
He kävelivät rinnan pihaan johtavaa tietä.
— On teillä muitakin suruja, mutta eihän ole vieraalla niitä lupa kysellä, sanoi tyttö hiljaa.