Kun keksintö on valmis, voin minä lähteä Jokivarteen, ajatteli hän.
Hän aikoi tästä kirjoittaa Lyylille, mutta se ylenmääräisessä ponnistuksessa jäi päivästä päivään. — Pian minä tämän rakkineen saan kokoon ja silloin heitän hyvästit koko laitokselle.
Insinöörit ajattelivat toista. Heillä oli käytettävänään verraton kyky ja heidän oli kiinnitettävä se kokonaan liikkeeseen. Mutta kun he puhuivat loistavasta tulevaisuudesta Hannekselle, hymyili tämä. — Minun tulevaisuuteni on varmasti loistava, mutta ei täällä, ajatteli hän. Jokivarressa on saatava kasvamaan kaksi tähkää siellä, missä ennen on kasvanut yksi.
Eräänä iltana, kun hänen työtoverinsa olivat jo menneet pois ja hän yksin jäänyt työpajaan, tuli kolme tehtaan työmiestä ja vaati häntä mukaansa.
— Mihin? kysyi Hannes keskeyttämättä työtään.
— Talolle. Siellä aiotaan antaa sinulle ystävällinen varoitus.
— Mistä?
Hanneksen ääni oli kuin kylmän teräksen.
— Siitäpä, että täällä ei saa yksi tehdä enemmän kuin toinenkaan. Sinä oletkin jo mielettömällä rehkimiselläsi saanut meidän työmieskunniamme kärsimään.
— Onko sitä sitten ollut? kysyi Hannes kylmästi.