Taivas oli keväisen kirkas ja hanki helisi askelten alla. Ehkä jo seuraavana päivänä hän pääsisi lähtemään. Ensin olisi ikävä rautatiematka, mutta sitten hän oikaisisi lopun matkasta suoraan keväthankia. Olisi ihanaa päästä aamuvarhaisella Jokivarteen. Lyyli voi olla lypsylle menossa, kun hän ilmestyy pihaan. Hän ilostuu, juoksee vastaan…
Hannes oli kiivennyt läheisen vaaran laelle, johon näkyi koko tehdasseutu ja suuri kylä. Sitä hän ei ensin huomannutkaan, katse lensi kauemmas, peninkulmien taa pohjoiseen.
Hannes istui kaatuneen puun tyvelle. Hänestä tuntui ihmeelliseltä kuluneet kuukaudet. Oliko hän todellakin sama mies, joka lähti autioksi käyneestä Hakalasta ja oleksi milloin missäkin ja pysähtyi vihdoin tänne? Elämä alkoi vähitellen tuntua kokonaan uudelta. Ankara työ oli auttanut häntä nousemaan. Miten iloiseksi Lyyli tuleekaan saatuaan tietää, ettei hän ollut turhaan ponnistellut. Siellä suuren luonnon keskellä hän tulisi kokonaan uudeksi ihmiseksi, sillä nyt hän jo voi luottaa itseensä, että pääsisi voitolle.
Hänen täytyi kiirehtiä tehtaalle, sillä tänään koeteltaisiin hänen pientä keksintöään.
Hän oli varma, että se toimi moitteettomasti, jos heillä vain oli tarpeellinen koekenttä. Herrat olivat ensin epäilleet, mutta sitten jo innostuneet itsekin.
Tehtaalla oli tehty valmistuksia siksi päiväksi. Insinöörit olivat puuhanneet pienet juhlallisuudet siltä varalta, että koe onnistuisi. Johtava insinööri oli käynyt jo hänen asunnollaan tapaamassa häntä.
— Me jo luulimme, että olisitte lähtenyt karkuun ja jättänyt ilman mitään keksintönne meille, leikitteli hän. Tulkaa nyt saamaan suunavausta ja sitten koekentälle.
Hän sai istua herrojen pöydässä ja hänelle lausuttiin kohteliaisuuksia: yhtiömme uusi osakas ja muuta sellaista joka tympäisi häntä. Ei hän ollut keksintöön ryhtynyt saadakseen kunniata ja mainetta, vaan voidakseen alkaa uuden ajanjakson elämässään.. Jos hän olisi tästä puhunut herroille, olisi hänelle naurettu.
— No, herra Hakala, kuinka paljon te pyydätte keksinnöstänne? kysyi yhtiön toimitusjohtaja hymyillen.
Herra Hakala. Se kuullosti hänelle, maankiertäjälle hieman oudolta. Turpeenkääntäjä hän oli ja tahtoi sinä pysyä. Mitkään lupaukset ja tarjoukset eivät saisi häntä unohtamaan maata.