— Elä… se on sitten rikas.
— Velkanapahan kuuluu talo olevan, sanoi joku tiukalla äänellä. Eikö liene hävittänyt jos on saanutkin. Osasi sen isäkin ennen hävittää.
Ja sitten seurasi pitkä juttu siitä, miten ukko ennen hävitti ja sai rahoja menemään.
Hannes tunsi hieman masentuvansa. Tulisiko vastakin olemaan niin, että arveltiin pojan seuraavan isänsä polkuja. Tämä ei tuntunut hyvältä. Ja mitä heillä oli aina toisten asioissa tekemistä. Kun omiaan ei kukaan kehdannut ajatella, niin oli mukava toisten portinpieluksia penkoa.
Tuvasta kuului vielä ukkojen turina.
— On se käynyt riuskaksi liikkeiltään. Ei luulisikaan Hakalan Eeron pojaksi.
— Taitaa hyvin tuntea oman arvonsa.
— Mistä sen tietää… mies on vasta ensimäistä päivää isäntänä, kuului joku vanhempi mies sanovan.
Keskustelu tuntui saaneen ikävän käänteen. Enemmistöllä tuntui olevan niinkuin jotain vanhaa muisteltavaa häntä vastaan.
Joku miehistä aloitti taas: