— Mutta mitenkähän tosiaankin on sen kanssa, että velaksi otti talon, jos kerran oli rahoja.
Hannesta melkein nauratti. Hän oli istunut keinuun kädet pään taakse ja jäänyt kuuntelemaan juttua.
Olipas niillä tekemistä hänen rahoistaan, joita ei edes voinut sanoa olevankaan.
Setelipinkka oli jäänyt sinne pöydälle häneltä. Oli tosin sanottu, että rahat talletetaan pankkiin, josta ne saisi.
Itse asiassa oli samantekevää, jos ei saisikaan niitä rahoja. Parempi oli lähteä näin tyhjästä ponnistamaan. Hyvinvointi olisi vain hyvä pohja veltolle elämälle. Hän voisi kyllä talon maksaa muutenkin. Ison suon oli Hautalainen laittanut hyvään kuntoon ja kasvoihan metsäkin.
Miehet olivat jo poistuneet töihinsä, kun Hannes meni tupaan ja asettui aterialle.
Tuvassa liikehti nuori tyttö, jota vanha Saara kuului sanovan Liisaksi.
Hannes oli nyt vasta huomannut tytön.
Liisa oli verevä ja sukkela liikkeissään ja Hannes huomasi, että tyttö oli heti ensi näkemältä miellyttävä.
Liisa toi lisää ruokia pöytään ja Hannes huomasi, että tytöllä oli siniset silmät ja somanmuotoinen suu.
— Mistä sinä olet? kysyi Hannes tytöltä.