Tyttö hymähti. Hannes ei tuntenut häntä, vaikka hän oli ollut kerran ennenkin talossa.
— Haanpään mökistä minä olen.
— Haanpään Liisa, niinkö?
— Niin.
— Enpäs minä sinua tuntenut. Olet somistunut ja pyöristynyt.
Tyttö punastui.
— Mistäpähän isäntä olisi muistanut.
»Isäntä» kuulosti hieman vieraalta.
— Kun kerran olet Liisa, niin sano minua Hannekseksi.
Tyttö punastui vielä enemmän ja poistui askareilleen.