— Tahdon tehdä parhaani tämän jäykän kansan hyväksi ja toivon voivani lempeydellä heitä enemmän, käännyttää kuin ankaruudella.
— Siinä erehdyt, piispa. Sinun on armotta hävitettävä heidän pyhät lähteensä, lehtonsa ja uhripuunsa sekä julistettava, että se on Pyhän isän ja meidän tahtomme.
— Sen voin kyllä tehdä, mutta kuningas ymmärtäköön, miten vaikeata on tehdä käännytystyötä ja saarnata Kristuksen oppia, kun ei osaa maan kieltä, eivätkä he ymmärrä mitään meidän kielestämme. Tiedän kuitenkin, että minun jälkeeni on tuleva tänne minun työtäni jatkamaan miehiä, jotka osaavat maan kielellä julistaa ristinoppia ja silloin vasta voidaan tämä kansa käännyttää pakanuudesta.
— Tahtoisitko, että meidän pitäisi määrätä sinulle maan kieltä taitava apulainen, kiivaili kuningas. — Sellaista meidän on vaikea hankkia, mutta voimmehan asiata miettiä. Nyt kuitenkin on sinun tehtävä mitä olemme määränneet, ja minun on aika lähteä täältä pakanain maasta. Mitä pikemmin saataisiin maan väestö tunnustamaan uutta oppia, sitä välemmin saisi maamme rannikko rauhan heidän hyökkäyksiltään.
Piispa Henrik hymähti. Erik Pyhä luuli voivansa muutamissa vuosissa käännyttää harvaan asutun maan asujamet, vaikka siihen todennäköisesti tarvittiin ehkäpä vuosisatojakin.
Kun kuningas oli osan sotaväkensä kanssa poistunut, ja sitä ennen pystyttänyt Kupittaan lähteelle ristin valtansa merkiksi, käytiin sitä taikaesineenä palvomassa. Taisipa joku tuoda uhrilahjojakin Henrikin pyhälle ristille.
Rangaistus.
Nousiaisten piispantalon virkahuoneen ikkuna oli auki ja kesäisen keskipäivän tuuli heilautteli Tuomas-piispan rapisevia pergamenttejä ja keskelle pöytää auki jäänyttä paavin kirjettä, jonka lähetti oli muutamia päiviä sitten tuonut Nousiaisiin. Tuomas-piispa koetti kyhätä kokoon kirjettä Upsalan arkkipiispalle, kertoen nyt lähtevänsä sotaan Novgorodia vastaan ja toivoen pikaista apua Ruotsista.
Sotainen Tuomas-herra oli niin innoissaan, että haukankynä pyrki töksähtelemään eivätkä ajatuksetkaan oikein pysyneet koossa. Ne lipsahtivat yhtämittaa Turkuun, jossa laivoja varustettiin kiireesti retkeä varten ja odotettiin häntä joka hetki saapuvaksi.
Kirkon asiat olivat taas Suomessa päin honkia, karjalaiset yhdessä novgorodilaisten kanssa tekivät tiheään ryöstöretkiä Hämeen alueille jopa etemmäksikin ja vaikka hän oli koettanut kaikin keinoin lujittaa kirkon valtaa maassa, ei se ottanut onnistuakseen. Kun väestö ei saanut hallituksen suojaa ryöstäjiä vastaan, luopui se ristin uskosta ja alkoi palvella entisiä haltijoitaan.