— Rangaistus se oli minulle omasta ankaruudestani, joilla pakanoita olen kohdellut. Pietari-veli on ehken sittenkin oikeassa.
Saatuaan eronpyyntikirjeensä valmiiksi, tapasi taas kiukku sotaisen kirkkoruhtinaan ja terävästi käski hän sihteerinsä istumaan vuorostaan pöydän ääreen ja laatimaan kirjelmät samoille, joilta ristiretkelle lähtiessään oli apua pyytänyt.
Sattuu olemaan sukkelampi hanhensulan käyttäjä kuin Pietari-veli ja äkäisiä ovat Tuomas-piispan sanatkin, jotka paperille piirtyvät.
— Joko kirjoitit, että jätän tämän susien maan ja lähden Kristuksen haudalle vaeltamaan, kysyy piispa ja jatkaa saneluaan:
— Määrätköön Pyhä Isä herroista kenen tahansa paikalleni ja pian on näkevä, ett'ei täällä mitään synny, ellei Karjalaa ensin kukisteta. Sen olisin nyt tehnyt, mutta melkein tyhjin käsin olisi se minun pitänyt suorittaa, kun arvoisa velikään ei suvainnut pikaista apua lähettää. Mutta maksetuksipa tämä laiminlyöntimme siellä meren takana voi tulla, sillä kukapa takaa, eikö taas pian novgorodilaiset pistäydy siellä savustamassa herroja, jotka rauhoinaan antavat pakanain päästä voitolle Suomen kristillisessä seurakunnassa.
Piispa Tuomas raapusti nimensä kirjelmien alle ja antoi ne lähettien perille saatettaviksi.
— Jo nyt saat avata ikkunan ja päästää raitista ilmaa sisään, sanoi piispa sihteerilleen. — Minun puolestani saa nyt vaikka mehiläinenkin tulla jatkamaan.
Hoikkasäärinen luostariveli katseli ihmeissään herraansa, oudoksuen tämän puhetta mehiläisestä. Eipä hän tietänyt, että Pietari-veli oli kerran piispan papereita rähjännyttä mehiläistä pitänyt onnettomuuden enteenä.
Ilta Kuusistossa.
Keskikesän unettava hiljaisuus ympäröi joka puolelta Kuusiston piispan linnaa. Väliin hilpeään leikkiin heräävät Piikkiön lahden pikkulaineet läpättivät vain rantapengermän juurelle ja pyykinpesijäin karttu paukahteli silloin tällöin rannassa. Tähän paukkeeseen heräsivät valleilla torkkuvat vahtimiehetkin, mutta eipä kuitenkaan torventoitottaja Haakon, joka kuorsasi niin että jyrinän olisi luullut kuuluvan linnan pihalle, jossa hänen armonsa Suomen piispa, Maunu Tavast oli äsken kävellyt.