— Kuuluuhan sinne muutakin. Oiavi-maisteri, hänen armonsa kasvattipoika, on palannut ulkomailta ja lienee jo tulossa tänne Kuusistoon. Sitäpaitsi näin tuolla linnassa Annan, Lepaan neidin, ja luulenpa hänenkin olevan hyvillään Olavi-maisterin tulosta.
Keskustelu taukosi kun vallilta törähti Haakonin merkkitorvi.
— Kas, johan kuorsaaja on herännyt.
— Ja ilmoittaa varmaan Olavi-herran tulosta.
— Poika, ota hilporisi ja käykäämme vallille. Ja rauha kanssasi, Yrjö
Pietarinpoika.
* * * * *
Linnan vierassalissa oli valmistettu kuuluisan vieraan tuloa varten ja Maunu Tavast istui avatun ikkunan ääressä, nauttien kesän kauneudesta ja omista onnellisista unelmistaan. Äsken oli Lepaan jalosukuinen Anna-neiti, hänen nuoruutensa ystävä, lupautunut uuden, Raision birgittalaisluostarin abbedissaksi. Hänen kauan hautunut unelmansa oli nyt toteutumassa kun maan entiset, fransiskolais- ja dominikolaisluostarit, saisivat tämän uuden sisarluostarin lisäkseen. Tämän lisäksi vielä hänen rakas poikansa palasi kuuluisana miehenä kotimaahan, ja tänä ihanana suvi-iltana Kuusistoon.
Maunu Tavast hengitti mielihyvin piispansaliin kannettujen nuorten koivujen tuoksua.
Martti, piispan kaniikki näyttäytyi ovella.
— Martti, eikö jo pian näy venhettä Piikkiön lahdella?