— Kyllä, teidän armonne, se laski juuri rantaan.
— Onko kaikki järjestetty Olavi-maisterin arvokkaaksi vastaanotoksi?
— Kyllä, teidän armonne,
— Nähkääs, herra kaniikki, hän on nyt oppineempi kuin me yhteensä ja meidän on osoitettava tarpeellista kunnioitusta hänelle.
— Linnan vouti Pietari Karpalainen on itse häntä portilla vastaan ottamassa. Sitä paitsi on sana saatettu koko linnan väelle.
— Hyvä. Minun sauvani ja piispanhiippani.
Kaniikki toi ne ja Maunu Tavast valmistautui ottamaan vastaan Olavi-maisteria, joka kaiketi oli jo linnan pihalla, koskapa väkijoukko riemuitsi.
Ovet levähtivät auki ja Pietari Karpalainen ja asemies Rankonen asettuivat ovenpieliin edellisen ilmoittaessa:
— Hänen jalosukuisuutensa, maisteri Olavi Tavast.
Ahavoittunut, yleväryhtinen nuori mies, maisterin baretti päässään, astui sisään ja jälleennäkevät syleilivät sydämellisesti toisiaan.