— Rakas setä!
— Rakas poikani! Sinä olet jälleen täällä.
— Niin, ja tällaisena ihanana iltana oli minulla onni päästä sinun kauniiseen Kuusistoosi, setä. Ei ole mitään sen veroista kuin tämä tällainen Suomen kesäyö.
Isä ja poika vajosivat hartaaseen keskusteluun, kun sitävastoin muualla linnassa oli vilkasta hyörinää vieraan saapumisen vuoksi.
— Oletko tyytyväinen toimintasi tuloksiin, setä? kysyi Olavi ja lisäsi
— Sitä oikeastaan voisit olla hyvinkin.
— En vielä, vastasi piispa harvakseen. — Täällä on paljon työtä ja sitä on vasta osiksi tehty, mutta tahdon tehdä kaikkeni rakkaan maani hyväksi. Ja kun minun pääni kallistuu, jatkat sinä työtäni.
— Niin, aika sen näyttää. Toimeni Parisin yliopistossa ei ole vielä päättynyt.
— No, vielä minäkin luultavasti jaksan jonkun aikaa. Tämä ilta on nuorentanut minua ainakin kymmenellä vuodella.
Kun Maunu Tavast myöhemmin käveli Olavi-maisterin kanssa linnan valleilla, kuiskasi Jönni-vanhus nuoremmalle hilporimiehelle:
— Katso, miten komea hän on, Olavi-maisteri. Hänestä tulee hänen armonsa seuraaja.