— Niinkuin toissakin kesänä, että jäi miehiänne Uniluotoon. Kyllä olisi jo parasta jättää riidat ja soutaa sovussa, kun on kerran vesiä täällä riittämiin teillekin.
Yhä siinä sanailtiin, ja kiihdyttiin jo molemmin puolin aseitakin katselemaan, kun metsästä pyrähti tyttöliuta riitelevien keskelle. Nämä jäivät hämillään, mutta uteliaina katselemaan savolaisia, jotka olivat melkein nuoria poikasia kaikki muut, paitsi Lassi Mikonpoika.
Riita jäi kesken ja savolaisten sana katkesi. Nuoret töllistelivät molemmin puolin toisiaan ja Vahvaniemen sorea Kylli tokaisi:
— Jopa olitte miehet taas täällä riitelemässä. Mökä kuului marja-aholle ja me suinpäin katsomaan mikä täällä on meteli.
Hymyilevät, vuoroin totisiksi karahtavat tyttäret marjatuohisineen olivat somia katsella. Niinpä Haapalahden nuori Jukka nykäisikin toveriaan hurstipaidan hihasta, virkahtaen:
— Onpa kataloilla kauniita tyttäriä.
— On… mitäs jos kopataan mukaamme, sanoi Uhrivaaran Jolppi kyyräten kulmiansa alta Voutilan Iroa, joka häntä eniten miellytti.
Tyttäret olivat kuulleet tämän ja Kylli tokaisi:
— Oho, ei meitä vain niin kopata.
Savilahden salskea Yrjö siirrähti vähän lähemmä tyttöparvea ja sanoi hiljaa: