— Hyvä isä, kuka löi padan palasiksi?
— Joko täällä taas jauhetaan.
— Hyi mokomia, kun kehtaattekin!
Viimeisessä oli moitetta molemmille ja neuvottomaksi ja hiljaisiksi kävivät savolaiset. Joku aikoi vielä hyökätä, mutta Yrjö siirsihe eteen ja sanoi kipakasti:
— Nyt ei tapella! Koetetaan kerrankin muuten selvittää asioita. Joka kesä on miehiä kaatunut näihin kalakahakoihin ja se riittäköön. Minä puolestani ojennan rauhan kämmentä hämäläisille.
Yrjö tarjosi kätensä Vahvaniemen Tuomaalle, joka siihen ystävällisesti tarttuikin, samoin kuin tietäjävaarikin.
Mutta toiset luimistelivat ja kyyräilivät. Hämäläisistä tuntui oudolta savolaisnuorukaisen puhe ja savolaisten vanhimmat miehet katselivat vihaisesti sovinnonhierojata.
Yrjö läheni Vahvaniemen Kylliä arastellen ja sanoi tälle:
— Eikö mekin lyötäisi kättä sovinnon merkiksi?
Kylli vilkaisi vähän arasti isäänsä ja sanoi naurahtaen: