SUOMEN HISTORIALLISIA KERTOMUKSIA II
Uskonpuhdistuksesta Uudenkaupungin rauhaan
Kirj.
VEIKKO KORHONEN
Helsingissä, Osakeyhtiö Valistus, 1924.
SISÄLTÖ:
Taipumaton.
Hannu Krankka.
Vaikealla tiellä.
Petetty talonpoikaispäällikkö.
Nuijan jälkiä.
Aapelusta oppimassa.
Rauhan vieras.
Kuninkaan koulu.
Pitäjiä käymässä.
Kevätjuhla.
Suuren työn päätyttyä.
Kirkon rangaistus.
Piispan käräjät.
Suomen leijonat.
Ruotuvääpelin miekka.
Kansan suosima ylimys.
Riitaisilla vesillä.
Viidensadan retki.
Nälkävuoden joulu.
Sotaisa kuningas.
Muuan jouluyö.
Kotiinpaluu.
Napuan sankarit.
Pohjan tuntureilla.
Tyhjä luentosali.
Piilopirtillä.
Kodin raunioilla.
Salonkävijä.
Taipumaton.
Erämaan ensimmäinen kirkko oli saatu valmiiksi ja pitäjän kaukaisimmaltakin kulmalta hiihtelivät miehet uutta Herran huonetta ihmettelemään ja kirkon miestä katsomaan, muutamilla mukanaan metsopari hengen miehelle tulijaisiksi.
Laajan pitäjän perimmäisessä pohjukassa oli kuitenkin mies sellainen, joka ei mokomalle matkalle lähtenyt. Kivijärven Kinnulan Hukkainen oli muutamia vuosikymmeniä aikasemmin muuttanut näille asumattomille riistamaille ristin kastetta pakoon etelä-Hämeestä, jossa ei mielestään saanut rauhaa kierteleviltä saarnaajamunkeilta. Nyt oli täällä sama vastus edessä vielä vaativampana ja vähän väliä sai Hukkainen tiukat sanat kirkkoherralta, joka vaati häntä tulemaan ristin kasteelle ja muutenkin seurakunnan yhteyteen.