Ja sen jälkeen kohtaa häväistys kartanoa. Entinen vankka ja arvokas asuinrakennus puretaan ja sijaan nousee kömpelö, mauton ja räikeävärinen huvila. Pihapuut kaadetaan ja istutetaan sijaan jalompia puulajeja. Häväistys jatkuu ulkohuoneisiin, jotka hajotetaan maan tasalle. Ja kun on kaikki vanha saatu häviämään, häviää sen mukana salaa ja huomaamatta talon hyvät haltiahenget ja entinen viehätys, joka sai virkamiehen harrastamaan maataloutta, mutta johon hän on nyt kyllästynyt. Talon kylkeen lyödään hintalappu: siitä on vihdoin tullut — kauppatalo.
Oletteko nähneet kauppatalon surullista muotoa, joka pilkistää esiin joka sopesta, vaikka rakennukset komeilevatkin räikeissä väreissä ja säännölliset käytävät kiertelevät jalompien puiden keskellä, jalompien, kuin Suomen koivu ja pihlaja, kuusi ja haapa. Oletteko nähneet kauppatalon peltosarkoja, joissa apilas surkastuu jo keväällä ja juolavehnä ja kuivunut ruoho rehoittaa? Aurat ja työkalut ruostuvat vajassa ja karjahuoneista ammottaa tyhjyys. Kaikki on kuollutta ja häväistyä.
HUUTOKAUPPA.
Huutokauppa on ilmoitettu taloon, joka nykyhetkeen saakka on ollut paikkakunnan varakkain, ja parhaimmin asuttu. Mies, talon haltija, on viime vuosina uhrannut suuria summia suoviljelyksiinsä, lainannut ensin pikkusummia omain varojen lisäksi, sittemmin velkamääriä suurentanut päätellen, että viljelykset maksavat ne hyvinkin muutamana vuotena.
Naapurit ovat sanoneet: Kas, siinä on mies. Hän laittaa hyvään kuntoon viljelyksensä. Mutta salaa ovat he kadehtineet miestä, joka niin uskaltaa käydä maan kimppuun.
Ja kateus on paisunut naapurien povessa, kun silmänkantamaton suo on viljavana ja lupaavana lainehtinut suvituulessa. Hänet on vaadittu suorittamaan velkansa.
* * * * *
Nimismies on saapunut ja toimitus alkaa.
Uteliaana kiertelevät miesparvet ulos kannettujen tavarain ympärillä. Mies, talon haltija, kävelee masentuneena pihan ja karjakartanon välillä.
— Millä keinoin saisi pelastetuksi parhaimmat karjasta… Mansikin, Kestin, Helunan… Millä pelastaisi talon vanhimman hevosen vieraisiin käsiin joutumasta. Ei millään, ei millään… Pankit ovat ovensa sulkeneet, rahamiehet selkänsä kääntäneet hänelle. Ja naapurien viha painaa pelottavana, kauhua herättävänä, käsittämättömänä. Se välähtelee pihamaalla kävelevien miesten silmistä, se värähtelee heidän äänessään. Ei, ei ole pelastusta…