Eerikkilä nauroi niin että vatsa hytki.
— Mutta teollisuuden ja kaupan pitäisi kukoistaa, sanoi hän.
— Ja meidän kannattaa sitä kauppaa ja teollisuutta ja antaa ojanvarsien kasvaa pajukkoa. Huomaatko, naapuri, mihin tässä ollaan menossa. Tuohan, Alina, se kahvisi, että päästään tästä saunaan.
Eerikkilälle:
— Et kai aikonut kantaa ruissäkkiä selässäsi tuolla hienolla trikootakillasi?
Eerikkilä oli niitä isäntämiehiä, joilla harvoin nähtiin työvaatteita ja jotka kävelivät työmaalla, kulkien välillä kaikenmoisissa osuuskuntien kokouksissa.
— E-en, renki saa ne noutaa aamulla.
Eerikkilä oli hieman hämillään naapurin huomautuksesta, joka koski vaatteita.
Eerikkilässä kulutetuinkin ostovaatetta tuhansien arvosta vuodessa.
Emäntä toi kahvin ja kaakun pöytään.