Se merkitsi, ettei Tuomas kokonaan kieltäytynyt konepuuhista, mutta katsoi kai ajan sopimattomaksi. Sotavuosina, varsinkin viimeisinä, oli tosin tullut varoja, mutta mikä helposti tuli, se vielä helpommin meni. Työväki ja verot veivät paljon.
Nyt vielä ennustelivat, että ensi talvena jo tulisi kireä raha-aika.
Tuomas sitaisi pinosta viimeiset oljet ja jäi tarkastamaan riihimiesten työtä.
Se kävi tällä kertaa uneliaasti ja vastahakoisesti. Piiat puistelivat melkein silmäluomet kiinni pehkuja, ja rengit seisoivat uunin kupeella haravaan nojaten.
— Koettakaapa heilua, että päästään tästä aamiaiselle, sanoi isäntä ja äkeissään puraisi hammasta. Piru vie, miten laiskaksi kävivät palvelijat.
Tulee vielä huono vuosi. Millä heitä, vetelehtijöitä, elätettäneen.
Joutaisivat siitä, kun jaksaisi tehdä itse työnsä.
Alina, hänen vaimonsa, oli kyllä sanonutkin, ettei otettaisi kuin yksi naispalvelija. Hän itse hoitaisi karjan, kaksitoista lypsävää, ja palvelija saisi tehdä muut askareet.
Alina oli valittanut useimpain palvelustyttöjen käyneen omituisiksi. Heilläkin oli yksi sellainen, jota sai aina neuvoa ja joka unohtui nurkkiin seisomaan.
Kun saisi järjestetyksi sellaiseksi elämänsä, että tekisi itse työnsä ja söisi itse ruokansa..