Se varmaankin olisi, varsinkin nykyisinä aikoina, ihanteellista elämää.
Entäpä kuka irtolaisia töissään pitäisi?
Joutaisivat saada omaa maata asuakseen. Sitä kun olisi kuitenkin joka paikassa riittävästi.
Nyt olivat liikamaat yksityisten hallussa ja verotkin tulivat harvojen yksityisten maksettaviksi. Yksineläjiä kyllä verotettiin, mutta harvat heistä maksoivat mitään. Palkat otettiin etukäteen, ja mitään ulosmitattavaa ei ollut. Ulosottomiehet kiroilivat heitä turhaan ajellessaan.
Niin, maahan heitä olisi kiinni saatava ja taloista suuria viljelysaloja ja työväkeä vähennettävä.
Tuomas oli käynyt katsomassa oraspeltoa riihen takana. Kirkkaanvihreä laiho kimalteli kasteisena ja reipasta kasvua lupaavana. Toinen osa kylvöistä oli jäänyt myöhempään, kun ei saatu siementä ensimmäisistä uutisriihistä.
Tuomas heristi kuuloaan. Iso renki, Taave, kuului riihessä murisevan, että Savilahteen ei hankittu puimakoneita.
— …tana tätä pölyä saa nieleksiä joka aamu. Saisi puida itse riihensä.
— Eipä se Tuomas tänne tomuun pistä nokkaansa, sanoi toinen.
— Mikäpä sen on pakko, jolla on talot ja tavarat. Saa pitää piikojaan ja renkejään kuin rättiä seipäässä.