Tuomas Kokko vaati puolestaan kangas- ja rihkamakauppaa poistettavaksi.
Välttämättömästi tarvittavaa vain saisi olla saatavissa.
— Lampaan villasta ja liinasta saa kyllä kankaita, ja rihkama on turhaa rojua.
— Mutta sitä ostetaan muualta.
— Antaa ostaa, mutta osuuskauppaväen pitäisi pysyä niistä erossa.
Neuloja ja ompelulankaa vain tarvitaan, päätteli Tuomas.
— Entä nappeja? hohotti Välimäen Ville.
— Niitäkin voi naisväki kotona valmistaa, kivahti Tuomas. —
Tehdasnapeilla ei teekään mitään.
— Ja miesväki voi tehdä tällaisia, jurahti Koiviston mies ja näytti housuihinsa vuoleskelemaansa puunappia, joka oli kuin keittiöhalko.
— Mutta ethän voine kai kuvitella yhteiskuntataloutta ilman pikkutavaraa ja tehdastuotetta, arveli viisaana silmälaseja käyttävä Rönnbergin Otto. — Mehän kunnollisena osuuskauppa; väkenä iloitsemme siitä, että teollisuus ja kauppa kasvaa ja edistyy.
— Ja että siat tekevät paljon porsaita ja kanat munivat kaksi munaa päivässä, kuohahti Tuomas. — Älä sinä Römpelin mies puhu mitään osuustoiminnasta ja teollisuuden kannattamisesta, kosk’et näy ymmärtävän mitään. Meidän peltojussien ei totisesti tarvitse kannattaa mitään muuta teollisuutta kuin kotivalmistetta eikä siirtomaantavaroita ostaa muuta kuin suolaa ja rautaa.
— Mutta kyllä kai kuitenkin kotimaista teollisuutta?