— Pitänee sitten Tuomas Kokon mielipiteitten mukaan ryhtyä tässä maan taloutta hoitamaan, pisti Välimäen Ville.
— Hoitakaa miten haluatte — tämäkin kauppanne. Tulin sanomaan itseni irti hallituksen jäsenyydestä. Ostajana olen edelleen uskollinen osuustoiminnalle, vaikka en sitä nykyisessä muodossaan hyväksykään. Kokouksissa myöskään en jouda aikaani kuluttamaan.
Sanoi ja lähti.
Kuuli naurua ja pistopuheita jälkeensä, mutta ei siitä välittänyt. Pakottavana huolena oli tällä kertaa Tuomaalla vain nurmien kääntäminen. Hänen itsensä täytyi ryhtyä siihen. Isosta rengistä ei näyttänyt enää olevan mihinkään. Parasta olisi pienentää vieläkin Savilahden viljelyksiä ja antaa maattomille maata. Silloin voisi itse hoitaa viljelyksensä ja nähdä, miten entiset laiskat rengit ja päiväläiset tekisivät työtä uutterasti omalla turpeellaan.
4
Lokakuinen sunnuntai Savilahdessa.
Jo aikaisin aamulla on Tuomas jättänyt talousmietteensä ja asettunut kirjojensa ääreen kamarissaan. Tuvassa liikuttiin aamuaskareissa, ja emäntä kävi väliin kamarissakin, mutta Tuomas oli niin syventynyt luettavaansa, ettei kuullut mitään.
Tuomas täytti piippunsa ja kallistui tuolissa lepäävään asentoon. Oli mukavaa luetun välillä antaa ajatustensa liikkua vainioilla ja kotipiirissä.
Lamppu paloi siinä pöydällä, ja uunissa hehkui hiillos.
Koko viime viikon päivät oli vielä pinottu suota kuivamaan, ja sitä olikin nyt pariinkymmeneen lantakasaan riittävästi. Rengit joutavatkin tästä puolin kokoamaan puita ja puhdistamaan metsää. Sitä saisivatkin tehdä lähelle joulua.