Teollisuustuotantoa täytyy pienentää, kun sitä maatalousväki ei jaksa kuluttaa ja sille ei voida ajatellakaan vientiä. Tehtaita suljetaan. Työttömyyttä, työttömyyttä. Joka haaralla.
Ja viljelemätön maa huutaa työntekijöitä, tarjoaa rikkautta ja hyvinvointia, mutta kukaan ei sitä ajattele eikä huomaa.
Jos maassa saattaisiin entisten itsenäistyneitten torpparien ja mäkitupalohkojen lisäksi viisikymmentätuhatta viljelmää, joissa jokaisessa olisi ensialuksi kaksi, sittemmin neljä lehmää ja lisäksi pientä karjaa.
Sitä rikkautta ja hyvinvointia, mikä siitä koituisi! Metsiä hoidettaisiin kuin puutarhoja, ja paperia ja puutavaraa voitaisiin viedä ulos suunnattomat määrät.
Ehkäpä viljaakin, mutta voita ainakin.
Nälkä olisi tulevalle sukupolvelle tuntematon käsite.
Ja sitten vielä: Puumetsät valtion omiksi ja hoitotavat yksinkertaisemmiksi. Metsillä valtio voisi peittää suurimman osan menoistaan, ja verotus supistuisi muutamaan prosenttiin.
Metsiään laiskana tuhlaavat työhön, elättämään itseään ja perhettään maatyöllä.
Emäntä tuli kamariin.
— Mitä sinä niin suu supussa istut ja mietit? kysyi hän Tuomaalta.