Ruoka-aikoina Pentti kertoili suuriäänisesti ja välillä nauraa hohottaen kaupoistaan. Kaksi ensimmäistä päivää Tuomas kuunteli ääneti, mutta enempää ei jaksanut.
Oltiin aamiaisella. Pentti syö hyvällä ruokahalulla, mutta murisee:
— Täällä maalla se on iänikuisena aamiaisruokana tämä peruna- tai ryynivelli.
Aikoi jatkaa kaupunkilaisten monipuolisista aamiaisista, mutta ei ehtinyt.
Tuomas:
— Etpähän pysynyt siellä kaupunkiaamiaisilla. Minun puolestani se olisi ollut hyvin suotavaa.
— Rahalla minä maksan täälläkin ruokani.
Ja Pentti kopistaa pullottavaa liiviään. Hän on pistänyt sinne rahansa verotusta piiloon.
— Tullaan tässä aikoihin sinun rahoittasikin, sanoo Tuomas.
— Tarpeen taitaisivat olla sinullekin tällä kertaa, ja mielelläni annankin.