Lempo, miten mukavasti lainehti tuon Alinan vartalo. Nautinto sitä olisi sylissään pitää.
— On se ihme, että sinä kerkiät niin paljon tekemään kaikkea. Olisikin pitänyt minun saada sinut muijakseni. Tosin minä sinua jo katselinkin, mutta Tuomas pisti nokkansa väliin.
Alina ei virkkanut mitään.
Sepäs jurrikka on olevinaan, mietti Pentti ja nousi sängyn laidalle istumaan. Otti savukkeen ja lähti sitä sytyttämään hellan valkeasta.
— Ollaanko sitä niinkuin huonolla tuulella? sanoi Alinalle.
— Mitähän oltanee.
Vähän syrjästä silmäsi emäntä Penttiin.
— Mitäs tuossa turhia äkäilet, sanoi Pentti ja läpsäytti kämmenellään
Alinaa takapuolille.
— Älä koske, kivahti Alina, ja naama leimusi pahaa ennustavasti.
Pentin oli väistyttävä.