Ja kun heillä oli mallivaltiona itäinen naapuri, olisi näin ollen täällä tiedossa sama kurjuus kuin rajan takanakin.
Ruttoa, joka näin levisi, ei näytty pidettävän vaarallisena. Typerät puhujat saivat vapaasti puhua mitä päättömyyksiä tahansa.
Hänkin oli saanut yhteiskunnallisista mietteistään jo kommunistin nimen vanhoillisilta naapureiltaan. Hän kun oli sitä mieltä, että tuotantolähteet, sellaiset kuin suuret metsät ja muut, saisivat kaikki kuulua valtiolle, joka niistä käyttäisi tulot koko kansan hyväksi, että yksityiset eivät saisi laiskoina kuluttaa metsien tuloja, yhteistä kansallisomaisuutta.
Siitä vihat ja parjaus.
Mutta eihän voinut totuutta kieltää, kellä oli vähänkään omaatuntoa.
Miksi ei jokainen saanut elää ruumiillisesta työstä, yksi niinkuin toinenkin? Jokainenhan voi maata muokkaamalla saada leipänsä.
Mutta kommunistit tahtoivat kaikki valtion omaisuudeksi, ja se oli sulaa hulluutta.
Maapalstansa poltto- ja tarvepuumetsineen jokaiselle omakseen, jota viljelemällä sai elää niin hyvin kuin taisi ja tahtoi.
Se oli hänen tinkimätön mielipiteensä.
Omalta osaltaan hän oli kyllä koettanut tehdä mitä oli voinut. Joku viikko sitten oli tehty samana päivänä kahdet kauppakirjat, joilla sai kaksi paikkakunnan perheellistä päivätyöläistä viidentoista hehtaarin suuruiset maapalat omikseen kolmentuhannen hinnalla ja kolmenkymmenen vuoden maksuajalla, kaikki ilman koronmaksuvelvollisuutta. Kaksi palstaa oli vielä jäljellä, ja niillekin oli lukuisasti halukkaita ostajia.