Hyvinkin pian, jos olisi hyvää tahtoa.
* * * * *
— Katsohan, näin paljon minä sain.
Alina levitti sylintäyden tuomenkukkia pirtin pöydälle.
Alina oli kuin nuori tyttö siinä kukkiensa keskellä.
Tuomas hymyili.
Pojat, kolme vankkaa työmiehen alkua, tulivat tupaan, mukanaan koivun lehviä.
— Me laitamme näitä nurkkiin ja pöydän ympärille.
— Ja isän ja äidin kamariin.
— Eikö olekin hauskaa.