— Tuliko kalakeitto?
— Aina vähän.
— Hoo, ahvenia vakallinen, kylläpä kelpaa.
— Miten siellä korvessa ojat aukeavat? kysyi Tuomas.
— Hyvin.
— Mikähän siinä, kun neljä tällaista jätkää on pullistamassa.
Siinä seisoi rannalla Saarakin housuissaan, saapasvarret mudassa, poskilla raikas puna.
— Taidatte olla tyytyväisiä.
— Ihme, jos ei oltaisi.
Tämä oli hänen maailmansa, kotipiiri ja takalisto, jota hoivattiin viljelyksille. Täällä olivat ihmiset onnellisia, ahtaasta ajasta huolimatta. Tämä oli pienoinen murto-osa koko maasta, mutta ehkäpä siihen pian päästäisiin muuallakin.