Tuomas seisoi rannalla ja katseli taloa iltapäivän valaistuksessa. Se oli kuin värikäs taulu, kartanoineen ja peltoineen, taustalla vaaleanvihreä metsä.
Se tuoksui voimakkaasti pihkalle, ja siellä soitteli lakkaamatta lintujen kuoro.
Karja oli aamulla laskettu laitumelle jaloittelemaan. Nuori nurmi oli sitä viekoitellut viipymään metsässä myöhäiseen. Nyt tuli vanha kellokas veräjälle ja ammahti.
Kaiku kierteli pitkin rantoja. Nyt meni Alina laskemaan niitä navettaan. Ne olivat säilyneet yleiseltä huutokauppojen pyörremyrskyltä, olipa Tuomas saanut kahden uutisasukkaansakin lehmät pelastetuksi.
Tuomas työnsi venheen vesille ja meloi pyydyksille.
Järvi lepäsi tyvenenä. Saunojen savuja näkyi toisiltakin rannoilta.
Metsä tuoksui ja käet kukkuivat joka suunnalla.
Ihana, kaiken korvaava oli tämä maamiehen kevät.
* * * * *
Tuomas päästeli pyristelevät ahvenet merroista ja meloi rantaan.
Siellä olivat takaliston asuttajat vastaanottamassa. Kävivät lauantai-illoin Savilahdessa saunomassa lystäilyn vuoksi.