— Oli puuhannut itseään suojeluskunnan päälliköksi ja kun ei onnistunut, niin suuttui.
— Voi saamari! Sille laitetaan hameet kasarmilla.
Joukossa oli muutamia, joiden mielialan selvästi erotti naamasta. Lähtö sotapalvelukseen näytti heistä olevan vaikeata ja kokonaan vastenmielistä.
Se selvisi sanoistakin.
— Turhaan siellä vain kuluu miesten aika. Toista jos jotain työtä tekisi.
— Täytyyhän se sotaväki olla porvareilla.
— Tottakai. Pitäähän se olla etujen suojelija.
— Huonoa siellä kuuluu ruokakin olevan, jurahti joku.
— Vaan tästä pojasta eivät paljoa hyödy, reuhasi muuan.
Risto oli kuunnellut miesten keskustelua. Suuttumus kuohahti hänessä.