— Häpeisitte! On nämäkin isänmaan poikia ja kansalaisia.
Sanoja sinkoili vastaan:
— Ei meillä ole isänmaata. Puolustakoot sitä ne, joilla on maat ja mannut.
— Ja jotka muilta töiltään joutavat.
— Niin on. Ja kyllä se vielä muuttuu, kunhan…
— … punikit pääsevät valtaan, niinkö?
Kuului hyväksyvää naurua.
— Naurakaahan nyt vain. Näytetään se vielä, että pääsevätkin.
Asia sai jo leikillisen käänteen.
— Voi näitä poikia poloisia.